Muistoissamme
12.04.2014 - 13.10.2016
12.04.2014 - 13.10.2016
(c) flickr: Katherine Mustafa Photography (CC BY-SA 2.0)
The horse on the photos and information on the page have nothing in common.
The horse on the photos and information on the page have nothing in common.
Perustietoa |
Meriitit |
nimi Tremills Rio Sacha, Sacha
rotu, sukupuoli Australianhevonen, tamma syntynyt, ikä 12.03.2014, 17v säkäkorkeus, väri 160cm, vaaleanpunarautias painotus helppo B - 130cm (esteet, matka) rekisterinumero VH15-115-0005 omistaja Nicky VRL-14087 kasvattaja Tremills Ranch, Australia |
18.05.2016 VMRJ Laatuarvostelu
VMRJ-I (8 - 35 - 30 - 15 = 88p) 31.07.2016 Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu ERJ-II (7 + 40 + 20 + 10 + 15 = 92 p) |
Luonnetta
Sacha on peruskiltti hevonen, jonka kanssa ei tule koskaan ongelmia. Sacha on juuri sellainen, joka ei voisi tehdä pahaa kärpäsellekään ja se rakastaa lapsia - myös herkkujen takia. Herkkujen lisäksi Sachan mieleen ovat esteet. Rauhallisesta pollesta muuttuu esteillä vauhdikas ja mahtava hyppääjä, jota ei tarvitse kahta kertaa käskeä. Muiden hevosten kanssa Sacha tulee hyvin toimeen ja joskus siitä puhutaankin ylisosiaalisena otuksena.
Hoidettavana Sacha seisoo paikallaan, vaikka pommi tipahtaisi vieressä. Se on myös oppinut, että kun jättää ohjat tai riimunnarun irti, mutta se osuu maahan, sen täytyy seistä paikallaan, eikä se saa lähteä minnekään. Sacha nostaa jalat helposti, mutta se väsyy nopeasti kolmella jalalla seisomiseen ja se saattaa nojailla hoitajaan kavioita putsatessa. Sachalle on helppo laittaa varusteet, mitä se nyt joskus saattaa pullistella ja aikaa vierähtää huomaamattomasti vartti tai pari, kun tammaa jaksaa kiusata hoitajaa. Kuolaimien laittamisessa ei ole ongelmia, ja joskus tamma avaa suunsa automaattisesti, kun se huomaa suitset.
Ratsastettavana Sacha ei olekaan aivan helppo nakki. Sillä on paljon erilaisia päiviä; joskus se on laiska ja sitä pitää kehottaa koko ajan, mutta toisinaan taas se ei malttaisi pysyä housuissaan ja sitä joutuu pidättelemään. Kouluratsastuksen päälle Sacha ei tahdo ymmärtää mitään ja se ihmetteleekin, miksi pitäisi tehdä eri vauhdeissa kuvioita ja kaarroksia, varsin silloin kun yhtä hyvin voisi hyppiä esteitä tai mennä maastoon. Esteitä Sacha voisi hyppiä vaikka kokonaisen päivän ja se harvoin kieltää. Se pyrkii aina tekemään parhaansa ja vaikka hyppykulma olisi millainen, tamma liitää esteen yli hyvin tuloksin tai huonoin. Maastossa Sacha on varmajalkainen ja kestävä, joka ei pienestä hätkähdä pientä melskettä. Sacha on vain hieman huono pitämään tasaista vauhtia itse yllä, johon tarvitaan ratsastajaa katsomaan, että tamma pysyy tietyssä tahdissa.
Hoidettavana Sacha seisoo paikallaan, vaikka pommi tipahtaisi vieressä. Se on myös oppinut, että kun jättää ohjat tai riimunnarun irti, mutta se osuu maahan, sen täytyy seistä paikallaan, eikä se saa lähteä minnekään. Sacha nostaa jalat helposti, mutta se väsyy nopeasti kolmella jalalla seisomiseen ja se saattaa nojailla hoitajaan kavioita putsatessa. Sachalle on helppo laittaa varusteet, mitä se nyt joskus saattaa pullistella ja aikaa vierähtää huomaamattomasti vartti tai pari, kun tammaa jaksaa kiusata hoitajaa. Kuolaimien laittamisessa ei ole ongelmia, ja joskus tamma avaa suunsa automaattisesti, kun se huomaa suitset.
Ratsastettavana Sacha ei olekaan aivan helppo nakki. Sillä on paljon erilaisia päiviä; joskus se on laiska ja sitä pitää kehottaa koko ajan, mutta toisinaan taas se ei malttaisi pysyä housuissaan ja sitä joutuu pidättelemään. Kouluratsastuksen päälle Sacha ei tahdo ymmärtää mitään ja se ihmetteleekin, miksi pitäisi tehdä eri vauhdeissa kuvioita ja kaarroksia, varsin silloin kun yhtä hyvin voisi hyppiä esteitä tai mennä maastoon. Esteitä Sacha voisi hyppiä vaikka kokonaisen päivän ja se harvoin kieltää. Se pyrkii aina tekemään parhaansa ja vaikka hyppykulma olisi millainen, tamma liitää esteen yli hyvin tuloksin tai huonoin. Maastossa Sacha on varmajalkainen ja kestävä, joka ei pienestä hätkähdä pientä melskettä. Sacha on vain hieman huono pitämään tasaista vauhtia itse yllä, johon tarvitaan ratsastajaa katsomaan, että tamma pysyy tietyssä tahdissa.
Sukulaiset
i Tremills Fast Marshall evm, austr, vrt, 154cm e Rio Sibley evm, austr, prt, 160cm |
ii Fastest Koala
evm, austr, vrt, 148cm ie Tremills Tucker's Meris evm, austr, trt, 155cm ei O'Brien Lucas evm, austr, rn, 161cm ee Rio Smythe evm, austr, rt, 156cm |
iii Fastest Knack
iie Nowotny Carla iei Millicent Q iee Tucker's Lady eii O'Brien Lewis eie Charity eei Rio de Milroy eee Toon SIlver |
19.07.2015 t. Crampton Shanahan (i. Edward)
29.09.2015 o. Crampton Balthasar (i. Bosco von Tateau)
01.12.2015 t. Crampton Kamballa (i. Gatenby Keegan)
05.02.2016 t. Crampton Sparkle n' Shine (i. Cheesley BUD)
29.09.2015 o. Crampton Balthasar (i. Bosco von Tateau)
01.12.2015 t. Crampton Kamballa (i. Gatenby Keegan)
05.02.2016 t. Crampton Sparkle n' Shine (i. Cheesley BUD)
Kilpailut
ERJ - Esteratsastusjaoksen alaiset sijoitukset
(44 sijoitusta, joista voittoja on 10, ja 1 tarinakilpailuosallistuminen) 10.05.2016 Vanima - 120cm, 5/30 09.05.2016 Vanima - 120cm, 3/30 02.05.2016 Vanima - 120cm, 5/30 01.05.2016 Vanima - 120cm, 5/30 20.04.2016 Hengenvaara - 110cm, 4/30 19.04.2016 Huvitutti - 100cm, 1/40 15.04.2016 Huvitutti - 100cm, 5/40 11.04.2016 Huvitutti - 100cm, 4/40 16.03.2016 Marrasvaara - 130cm, 1/30 12.03.2016 Mörkövaara - 130cm, 4/29 11.03.2016 Marrasvaara - 130cm, 4/29 27.02.2016 Viehättävä - 110cm, 5/30 10.02.2016 Kuuralehto - 110cm, 2/40 09.02.2016 Kuuralehto - 110cm, 2/40 06.02.2016 Kuuralehto - 110cm, 5/40 05.02.2016 Kuuralehto - 110cm, 2/40 04.02.2016 Kuuralehto - 110cm, 2/40 03.02.2016 Kuuralehto - 110cm, 3/40 28.12.2015 Huvitutti - 100cm, 1/40 28.12.2015 Huvitutti - 100cm, 3/40 25.12.2015 Huvitutti - 100cm, 1/40 21.12.2015 Huvitutti - 100cm, 2/40 21.12.2015 Huvitutti - 100cm, 6/40 13.12.2015 Pikkulinnun talli - 120cm (tarina), 1/2 07.12.2015 Huvitutti - 120cm, 3/40 29.11.2015 Mirrormere Stables - 120cm, 3/28 27.11.2015 Mirrormere Stables - 120cm, 4/28 26.11.2015 Shadow - 130cm, 2/16 25.11.2015 Mirrormere Stables - 120cm, 5/28 25.11.2015 Shadow - 130cm, 1/16 24.11.2015 Shadow - 130cm, 4/16 03.11.2015 Ihmemaa - 110cm, 1/25 13.10.2015 Vindemia - 120cm, 3/39 12.10.2015 Vindemia - 120cm, 2/39 11.10.2015 Vindemia - 120cm, 1/39 27.08.2015 Naukaisu - 110cm, 1/40 26.08.2015 Karkuretki - 120cm, 4/18 26.08.2015 Karkuretki - 120cm, 1/18 26.08.2015 Naukaisu - 110cm, 5/40 21.08.2015 Kilpailukeskus Stewart - 130cm, 3/61 08.08.2015 Tarmon tila - 120cm, 2/40 25.07.2015 Naukaisu - 120cm, 2/30 24.07.2015 Naukaisu - 120cm, 2/30 23.07.2015 Devilsfair - 100cm, 4/30 |
Matkaratsastusjaoksen alaiset kilpailut (76p)
06.12.2015 Minnin Yksityiset - 30km, 2/17, 9p 30.11.2015 Minnin Yksityiset - CUP, 30km, 13/33, 2p 30.11.2015 Zen - 30km, 3/11, 8p 08.11.2015 Zen - 30km, 12/16, 1p 30.09.2015 Temareef - CUP, 15km, 3/12, 16p 17.09.2015 Mustang - 15km, 4/10, 7p 16.09.2015 Mustang - 15km, 1/10, 10p 15.09.2015 Mustang - 15km, 1/10, 10p 23.07.2015 Temareef Arabians - 15km, 5/20, 6p 22.07.2015 Temareef Arabians - 15km, 4/20, 7p Villien kilpailuiden sijoitukset (20 sij.)
28.08.2016 Huhtala, koulu - helppo B, 3/19 27.08.2016 Lapland, koulu - helppo B, 2/25 31.07.2016 Villi-Cup, esteet - 120cm, 1/11 15.04.2016 Rouhimäki, koulu - helppo B, 4/14 28.02.2016 Teili, esteet - 120cm, 3/19 27.02.2016 Adina, maastoesteet - 60cm, 1/9 27.02.2016 Adina, esteet - 120cm, 2/5 27.02.2016 Pikkumyllyn talli, koulu - helppo C, 2/8 20.02.2016 Rinnstein, koulu - helppo B, 3/17 19.02.2016 Rinnstein, esteet - 120cm, 2/10 01.02.2016 Gotham Stable, esteet - 120cm, 6/36 20.12.2015 Savikko, esteet - 100cm, 3/16 10.12.2015 Valentino, koulu - helppo B, 1/11 29.11.2015 Mallaspuro, koulu - helppo B, 1/6 25.10.2015 Narrilaiva, esteet - 90cm, 2/10 20.10.2015 Rinnstein, koulu - helppo B, 1/22 09.10.2015 Meadow Hill, esteet - 120cm, 4/25 01.10.2015 Rinnstein, esteet - 120cm, 2/6 20.09.2015 Springfields, koulu - helppo C, 3/5 29.08.2015 Ruusumäki, esteet - 120cm, 2/33 29.08.2015 Redwood , maastoesteet (tarina) - 90-100cm, 3/3 (ei sij.) |
Kouluratsastusjaoksen alaiset sijoitukset (6 sij.)
04.01.2016 Hervanta - helppo C, 4/30 02.01.2016 Hervanta - helppo C, 1/30 01.01.2016 Korpilampi - helppo B, 4/30 28.12.2015 Korpilampi - helppo C, 1/30 12.09.2015 Kaunovaara - helppo B, 5/30 26.08.2015 Karkuretki - helppo B, 4/25 |
Maastoesteratsastusjaoksen alaiset sijoitukset
11.09.2015 Tuikun Talli - 100cm, 3/21 |
Päiväkirja
12.07.2016 Aloittelija esteille, kirjoittanut tilan työntekijä, Alaric (Nicky)
Karjaa osasin ajaa ja se minulle oli aina riittänyt. Laukkahevosenkin selässä olin istunut ja maastossa kaikilla hevosilla mennyt, mutta yksi kaunis päivä Nicky sai kaikkien aikojen älynväläyksensä. Laitetaan minut hyppimään esteitä! Ensin Nicky mietti, että laittaisi minut Haleyn selkään, mutta totesi, että minulle voisi iskeä korkean paikan kammo sen selässä. Olin huojentunut, kun hän käski minun varustaa Sacha. Sacha oli suloinen hevonen, ja olin istunut sen selässä ennenkin, joten tunsin oloni turvalliseksi.
Sillä välin kun olin varustanut Sachan, Nicky oli rakentanut radan kentälle. Yhdellä sivulla oli puomeja ja kavaletteja. Toisella sivulla oli noin 60 korkeita esteitä ja pieniä oksereita. Keskellä kenttää oli metrinen este, joka sai polveni tutisemaan.
"Jos sinä et sen yli uskalla hypätä, niin minä hyppään sitten!" Nicky rohkaisi minua. "Sacha on kiva hevonen. Se hyppää, vaikka et olisi mukana, joten voit vain takertua satulaan kiinni. Tarkista vain, että satulavyö on tarpeeksi kireällä!"
Nousin Sachan selkään ja tein sen kanssa alkuverryttelyt. Olin tottunut verryttelyihin, sillä toisinaan minut laitettiin verryttelemään hevosia tulevaa koitosta varten, jos itse ratsastajalla oli kiire. Sacha oli hyvällä päällä ja se liikkui reippaasti. Aina estettä ohittaessamme sen askeleet pitenivät. Tamma todella taisi odottaa innolla, mitä oli edessä.
"Hei, täällä on sulle kypärä. Et sää voi stetsoni päässä hypätä", Nicky naurahti minulle.
Vaihdoin stetsonini ratsastuskypärään. Olin vain pari kertaa aiemmin käyttänyt kypärää ja kypärä tuntui hassulta päässä verrattuna tuttuun stetsoniin.
"Menkää aluksi puomeja ja kun saat lisää varmuutta, menkää kavalettien yli", Nicky neuvoi istuutuen keskelle kenttää jakkaralleen.
Ohjasin Sachan kohti puomeja, ja tamma keksi nostaa ravin. Minun puristaessa satulasta Sacha ylitti oma-aloitteisesti puomit ja kavaletit.
"En mää tiennyt, että sää oot noin itsevarma. Mehän voidaan saman tien siirtyä 120cm", Nicky naureskeli.
Virnistin naiselle ja keräsin ohjat paremmin käsiini. Ohjasin Sachan uudestaan puomien alkuun ja ylitimme ne käynnissä. Kolmannen kerran menimme ravissa, ja Nicky neuvoi minulle kevyen istunnan, jossa istuisin, kun ylitimme puomeja ja kavaletteja. Sain pidettyä itseni hyvin istunnassa, mistä olin iloinen. Nicky sanoi, että voisimme siirtyä kentän toiselle puolelle, jos uskalsin. Minun nyökkäilyjen jälkeen hän totesi vielä, että minä voisin keskittyä enemmän kevyeeseen istuntaan ja kiinnipitoon kuin tamman ohjaamiseen.
Kavalettejen jälkeen minulla oli varma olo, mutta meidän lähestyessä ensimmäistä estettä reippaassa ravissa tiukensin otettani satulankaaresta ja unohdin kevyen istunnan. Sacha ponnisti hyvältä kohtaa ja ennen kuin huomasin, olimme taas maan kamaralla.
"Oliko se niin kamalaa? Seuraavalla kerralla muista kevyt istunta, sillä se helpottaa Sachan hyppäämistä", Nicky neuvoi.
Ohjasin Sachan lyhyelle sivulle ja annoin pohkeita. Sacha nosti rauhallisen laukan, mutta annoin sen laukata. Ensimmäinen este sujui minun osaltani turhan horjuvasti, mutta ohjasin tammaa kohti seuraavaa estettä. Hymy palasi kasvoilleni onnistuneen hypyn jälkeen. Hyppäsimme vielä viimeisen esteen yli, joka oli matala okseri. Hypyn aikana Sacha pidensi itseään, ja jouduin istumaan kevyessä istunnassa pidempään kuin aikaisempien esteiden aikana.
"Vieläkö sää haluat hypätä?" Nicky katsoi minua virnistäen.
"Mikä ettei", virnistin.
Ohjasin Sachan puomien eteen ja ylitimme puomit ja kavaletit ravissa. Lyhyellä sivulla maiskautin, ja Sacha nosti laukan. Hypimme toisen sivun esteiden yli hyvin, ja Nicky taputti meille käsiään. Sacha jatkoi matkaansa keskellä kenttää olevaa estettä kohden. Jäädyin ja Sachan ponnistaessa tipuin taaksepäin satulassa. Avatessani silmät huomasin makaavani maassa ja Nickyn virnistelevän vieressä:
"Prinsessa Ruusunen, takaisin valkoisen hevosen selkään! Ja menee uudestaan!"
Minulla oli kokemusta tippumisesta - ehkä turhankin paljon..., joten minua ei pelottanut nousta uudestaan tamman selkään. Ylitimme puomit ja kavaletit ja ohjasin Sachan varmanoloisena kohti kentän keskellä olevaa estettä. Pääsimme esteen yli, vaikka se ei mennytkään aivan taidokkaasti.
"Hyvä, hyvä! Laitankin sut ratsastamaan Blairilla ja Cillalla rataesteosuuden seuraavissa kenttäratsastuskilpailuissa", Nicky virnisteli. "Tee loppuverkat, pese Sacha hiestä ja siivoa esteet kentältä!"
Olin sanoa jotain naiselle vastaan, mutta toisaalta hän oli minua opettanut ja auttanut, joten en jäänyt jupisemaan.
18.12.2015 Estevalmennus, kirjoittanut Otterley
Nickyn ja Sachan estevalmennusta varten kentän keskelle oli kasattu neljä pystyestettä ristin muotoon. Tarkoitus oli aina hypyn jälkeen ratsastaa voltti ja suoristaa hevonen kunnolla ennen seuraavaa estettä. Harjoitus oli melko haastava, joten pidimme esteet melko matalina ja aloitimmekin hyppäämisen ristikoista, joita korotettiin, kun tehtävä alkoi sujua.
Verryttelyn ratsukko oli saanut tehdä itsenäisesti, joten pääsimme heti valmennuksen alusta pureutumaan tehtävän suoritukseen. Oli ehkä Nickyn onni, että Sachalla oli tänään selvästi laiska päivä. Niinpä laukan temmon hallinnassa ei tullutkaan ongelmia, ja isolla ratsastuskentällä tilaa voltille kääntämiselle olikin melko paljon. Yhtä tärkeää kuin voltilla taipuminen oli myös ennen seuraavaa hyppyä hevosen suoristaminen. Tästä sainkin muistutella Nickya monta kertaa, mutta lopulta ratsukko onnistui ratsastamaan siistit tiet koko tehtävän ajan.
13.12.2015 ERJ:n alaiset tarinakilpailut Pikkulinnun tallilla, kirjoittanut Nicky
Tehtävänanto: Kirjoita tarinan tai runon muodossa kuvaus kilpailupäivästä tai suorituksesta omasta näkökulmastasi. Tekstin pituus max 300 sanaa.
Lastaussilta alas ja hevonen ulos,
nainen kysyi minulta: ”Onko tuo suomenhevonen?”
Katsoessani Sachaa se juoksi jo kukkapenkkiin karaten.
Sanoin naiselle: ”Australialainen se on,
vaikkakin hieman sellainen vallaton.”
Sacha seisoi varusteet päällä,
ja ratsastaja sen selässä ylhäällä.
Tuli meidän vuoro luokassa,
mutta olimme hieman hukassa.
Kentälle kovaa vauhtia kiisimme,
siinä eivät olleet kaikki kriisimme.
Ratsastajan ja hevosen yhteistyö ei oikein pelaa,
ja sen sanottiinkin olevan yhtä sotaa.
Ratsukko muistutti hieman kenguruita,
eikä luokassa ollut samankaltaisia muita.
Vaikka kengurut jäivät kotiin,
kyllä niitä aina matkia sopii.
Esteen yli tai ali,
oli maa valkoinen kuin naali.
Kavio puomiin osuen,
menee ratsukko radalla hieman hosuen.
Mielessä onkin kulta,
ei taida voitto kotiin tulla.
Ratsukko kiitää yli maaliviivan.
Tiputtaa joku maahan nenäliinan.
Kiskaisee nenäliinan mukaansa tuuli,
Sacha sitä möröksi luuli.
Ulos kentältä mentiin yli aidan,
juostiin aina tallin toisen laidan.
Tamma rauhoittuen,
ratsastaja sitä taputtaen.
Radan mentyä huonosti,
mikään ei voinut olla enää kehnosti.
06.12.2015 Voiko tammastaan olla enää yhtään ylpeämpi?, kirjoittanut Nicky
Matkaratsastuskilpailut olivat ohi meidän - minun ja Sachan - kohdalta. Tänään tamma oli ollut toinen 30 kilometrin matkalla ja saanut yhdeksän pistettä. Aloin tutkiskella tamman käymiä kilpailuita ja saamia pisteitä ja tajusin, että Sacha oli kilpailuiden osalta laatuarvosteluvalmis. Ainoat, mitä tammalta enää uupui hyviin pisteisiin, olivat jälkeläisnäyttö, joihin Sacha tarvitsi enää puolet pistemäärästään, päiväkirjasta puuttui pari merkintää sekä tammalle piti tehdä vielä sukuselvitys. Olin äimistynyt, kun huomasin, että tammalla oli matkaratsastuksesta kymmenen hyväksyttyä suoritusta ja pisteitäkin sillä oli 76, kun laatuarvostelussa 75 pisteellä sai siitä osoista täydet.
Sacha vilkaisi minua, kun harjailin sitä ajatuksissani. Tamma oli piristänyt päivää, viimeistä viikkoani tai koko kuukautta oikein kunnolla. Minä olin murehtinut Cramptonin kohtaloa ja suurta lainaa, mikä painoi niskassani. Olin keksinyt, että järjestäisin westernopetustunteja sekä ratsastustunteja tallin pienimmällä hevosilla. Tällä hetkellä kurssit olivat täynnä, josta olin tyytyväinen ja tällä hetkellä Cramptonin tulevaisuus osoitti kohti taivasta. Me selviäisimme vanhasta velasta ja Crampton pysyisi jaloillaan. Saisin taas keskittyä karjaan, aussien kasvatukseen ja hevosten kilpailuttamiseen.
Sacha hörähti tunkien päänsä syliini. Poskelleni vierähti muutama onnenkyynel.
"Miten olisi? Saadaanko me sut raahattua vielä esteratsastuslaatuarvosteluun? Eikä sekin olisi aika makeeta?" katsoin tammaa kysyvästi, joka oli sulkenut silmänsä nauttien siitä, kun rapsutin sitä otsatukan alta.
"Säähän oot ilonen", Alaric hymyili kurkaten Sachan toiselta puolelta.
"Pakkohan sitä on olla, kun on tämmöne tamma", virnistin.
Kiersin Sachan toiselle puolelle ja katsoin Rickiä pitkään silmiin.
"Ja on mulla ahkera työntekijäkin. Pakko olla siitäkin onnellinen", iskin silmää leikilläni nauraen.
"Sää mut pelastit pinteestä. Emmää voi sua pulaan jättää ja Crampton on mun koti. Ei mulla oo muutakaan paikkaa", Rick hymyili vaisusti liikahtaen minua kohti ja sipaisten vaaleat suortuvani korvan taakse.
Jäykistyin enkä saanut silmiäni irti miehen ruskeista silmistä.
"Te ootte Tristan kaa auttanu mua, potkinu perseelle ja nostanut ylös syvältä maasta. Ei Cramptonia pakosta edes olisi enää ilman teitä", totesin miehelle ojentaen käteni sipaisten hänen poskeaan.
Siinä tilanteessa ei voinut enää mitään ja olin miehen kahleissa. Hän veti minut kiinni itseensä ja painoi huulensa huulilleni. Minä olin kiinni, enkä pääsisi enää karkuun. Vastasin miehen suudelmaan ja Rick kietoi kätensä minun ympärilleni pitäen tiukasti kiinni kuin ei päästäisi minua enää koskaan irti. Sacha ei pitänyt asiasta ja se oli huomiota vailla, joten se tunki päänsä meidän väliimme ja puhisi. Minä ja Rick erkanimme nopeasti ja katsoin varpaitani.
"Ehkä minun pitäisi viedä Sacha tarhaan", mumisin napaten tamman äkkiä mukaani.
06.10.2015 Esteiden hyppelyä turhan isoilla vaihteilla, kirjoittanut tilan työntekijä, Lauren (Nicky)
Laukkahevoset olivat pienellä ansaitulla lomallaan, ja minä pääsin tekemään muita hommia vaihtelun vuoksi. Nyt kun olin saanut karsinat ja tarhat siivottua, pystytin muutaman 100cm esteen kentälle ja varustin Sachan. Hoitaminen sujui muuten nopeasti ja hyvin, mutta satulavyötä kiristäessä Sacha päätti pullistella ja vaikeuttaa hommaa. Pari kertaa jo uskoin, että saisin satulavyön kiristettyä tarpeeksi kiristettyä, mutta Sacha vain pullisteli.
Vartin tappelun jälkeen pääsimme kentälle asti, ja nousin sen selkään. Sacha oli tänään levottomalla päällä, eikä se malttanut seistä aloillaan ollenkaan – varsinkin kun yritin kiristää satulavyötä. Hyvä, ettei tamma ampaissut kiitolaukkaan, kun myötäsin ohjia ja maiskautin. Se vilkuili esteitä tarkkaavaisesti ja vilkaisi välillä minuun. Kiersimme uraa muutaman kerran. Tamma alkoi pikkuhiljaa kyllästyä ja se pärski tylsistyneenä. Se yritti painaa hieman ohjille ja nostaa ravin, mutta pidätin sen vauhtia.
Kun olimme hieman tehneet koululiikkeitä, annoin Sachalle laukkapohkeet. Tamma nosti turhan vauhdikkaan laukan ja jouduin pidättelemään sitä. Laukkasimme kierroksen ja pidätin sen vauhdin raviin ohjaten sen ensimmäiselle esteelle. Ensimmäisen esteen yli mentiin korkealta ja vauhdilla. Sachasta näki, kuinka se nautti. Puoliympyränmuotoinen käännös ja seuraavalle esteelle taas päästen yli puhtaasti. Kolmannenkin esteen yli loistaen, vaikka vauhtia oli hieman liikaa. Menimme esteet vielä kertaalleen läpi.
”Sehän oli loistoesitys! Jockeysta on moneksi”, kuulin möreän äänen aidan viereltä.
Käänsin katseeni ja silmäni osuivat Tyson Bervleyhin, naapuritilan omistajaan.
”On sitä paremminkin vedetty ja korkeammalta”, virnistin miehelle.
”Voit opettaa munkin konit lentämään”, Tyson iski silmää.
”Emmää tälläsiä osaa opettaa. Kysy Nickyltä”, nauroin.
”Siitä ollen missä hän muuten on?” Tyson kysyi.
”Ratsastamassa aikoja Maxin kaa. Tulee pian takaisin”, hymyilin.
Ohjasin Sachan uralle ja tein sen kanssa loppuverkat.
”Onks sulla mitään tänä iltana?” Tyson kysyi ohimennen.
”Töitä”, huokaisin syvään.
29.08.2015 Villit maastoestetarinakilpailut Redwoodissa, kirjoittanut Nicky
Tehtävänanto: Mitä tehdä kun tajuat kilpailupaikalla unohtaneesi ratsusi kotiin?
Olin viimein päässyt maaliin ja Leo odotti minua siellä Tristan kanssa huvittuneennäköisenä. Kiiruhdin kaksikon luo ja kysyin Tristalta:
"Onko Sacha jo valmis?"
"Olisikin", Trista yritti virnistää.
"Mitä nyt?" aloin jo olla stressaantunut ja olinhan saanut jo juosta Leon perässä.
"Sacha jäi kotiin. Max soitti ja kysyi, että ajattelitko sää ratsastaa mielikuvitushevosella", Trista totesi.
"ET OLE TOSISSASI?" katsoin naista kauhuissani. "Meillähän alkaa lähtö pian. En mää yksin voi enää uudestaan tuonne juoksemaan."
"Nicky, rauhoitu! Max on tuomassa Sachaa tänne ja hänen pitäisi olla täällä pian", Trista sanoi yrittäen rentouttaa minua.
Nappasin kännykän Tristalta ja näppäilin siihen Maxin numeron soittaen miehelle.
"Oletko kuullut, mitä tarkoittaa nopeasti saapuminen? Sää saat potkut, jos Sacha ei ole täällä kymmenessä minuutissa", sanoin miehelle kylmästi, mutta lopussa minulla ei enää kestänyt pokka ja aloin nauraa kovaa luuriin.
Huomasin, että Max oli lopettanut puhelun ja yritin soittaa hänelle uudestaan. Kun käännähdin ympäri, huomasin hänet ja Sachan. Juoksin miehen luo ja kiitin miestä halaten ja yrittäen sopertaa jotakin.
"Nyt sua odottaa palkankorotus!" nauroin Maxille.
Oli vain miehen onni, että kisapaikka oli näin lähellä tallia. Sacha katseli kiinnostuneena ympärillensä ja se asteli hieman hermostuksissaan sivulle. Olin kiitollinen Tristalle ja Maxille, jotka olivat hoitaneet Sachan paikalle ilman minun käskyjäni. Ja minä pääsin stressaamisen jälkeen kisaamaan tammallani.
30.07.2015 Rekkakaan ei meidän tammaa pelota, kirjoittanut Nicky
Sacha oli Cramptonin ensimmäisiä hevosia ja se kuului minun lempihevosiini - niinhän ne kaikki minun hevoseni. Olin saanut Sachalle varusteet päälle ja hetken tapeltuani Sachan kanssa, mihin reikään asti satulavyötä kiristettäisiin, nousin tamman selkään. Kuinka rakastinkaan westernsatuloita. Ne olivat mukavia istua ja muutenkin enemmän minun makuuni kuin englantilaiset satulat. Sacha pärskähti tylsistyneenä ja lähti oma-aloitteisesti liikkeelle.
"Hei!" sanoin herätessäni äkillisesti ajatuksistani.
Kuljimme tietä pitkin kohti tuttua reittiä kohti. Sacha liikkui levottomasti allani. Pääsimme Cramptonin tieltä isolle tielle ja huomasin kaahaavan rekan. Pysäytin Sachan, joka katsoi minua kummissaan ja tanssi hieman sivulta toiselle. Sekin huomasi rekan ja katsoi sitä uteliaana.
Olin säikähtää, kun rekka tuli meitä kohden tuhatta ja sataa. En tiedä, oliko kuski aivan kunnossa, mutta meillä oli ollut suojelusenkeli mukana, sillä oli hiuskarvan varassa, ettei kuski olisi ajanut ylitsemme. Minä tärisin sokista satulassa ja tuijotin suoraan eteen. Sacha katsoi minua pyytäen lupaa jatkaakseen matkaa. Tuijotin tammaa kummissani hetken. Hyvä, jos se oli edes astunut askeleen taaksepäin, kun rekka kaasutti miltein ylitsemme. Se ei ollut hievahtanutkaan rekkaa. Sacha päätti päättää taas kerran ja lähti liikkeelle ylittäen tien. Avasin portin ja laitoin sen kiinni kädet vielä vähän täristen. Laitumella kehotin Sachaa nostamaan laukan ja se teki kunnon hypyn vaihtaen käynnin laukkaan. Annoin Sachan kiitää ylimäen ylös. Alamäessä pidättelin sen vauhtia pienin välimatkoin. Sacha totteli hyvin ja palasimme toista reittiä takaisin Cramptoniin.
Karjaa osasin ajaa ja se minulle oli aina riittänyt. Laukkahevosenkin selässä olin istunut ja maastossa kaikilla hevosilla mennyt, mutta yksi kaunis päivä Nicky sai kaikkien aikojen älynväläyksensä. Laitetaan minut hyppimään esteitä! Ensin Nicky mietti, että laittaisi minut Haleyn selkään, mutta totesi, että minulle voisi iskeä korkean paikan kammo sen selässä. Olin huojentunut, kun hän käski minun varustaa Sacha. Sacha oli suloinen hevonen, ja olin istunut sen selässä ennenkin, joten tunsin oloni turvalliseksi.
Sillä välin kun olin varustanut Sachan, Nicky oli rakentanut radan kentälle. Yhdellä sivulla oli puomeja ja kavaletteja. Toisella sivulla oli noin 60 korkeita esteitä ja pieniä oksereita. Keskellä kenttää oli metrinen este, joka sai polveni tutisemaan.
"Jos sinä et sen yli uskalla hypätä, niin minä hyppään sitten!" Nicky rohkaisi minua. "Sacha on kiva hevonen. Se hyppää, vaikka et olisi mukana, joten voit vain takertua satulaan kiinni. Tarkista vain, että satulavyö on tarpeeksi kireällä!"
Nousin Sachan selkään ja tein sen kanssa alkuverryttelyt. Olin tottunut verryttelyihin, sillä toisinaan minut laitettiin verryttelemään hevosia tulevaa koitosta varten, jos itse ratsastajalla oli kiire. Sacha oli hyvällä päällä ja se liikkui reippaasti. Aina estettä ohittaessamme sen askeleet pitenivät. Tamma todella taisi odottaa innolla, mitä oli edessä.
"Hei, täällä on sulle kypärä. Et sää voi stetsoni päässä hypätä", Nicky naurahti minulle.
Vaihdoin stetsonini ratsastuskypärään. Olin vain pari kertaa aiemmin käyttänyt kypärää ja kypärä tuntui hassulta päässä verrattuna tuttuun stetsoniin.
"Menkää aluksi puomeja ja kun saat lisää varmuutta, menkää kavalettien yli", Nicky neuvoi istuutuen keskelle kenttää jakkaralleen.
Ohjasin Sachan kohti puomeja, ja tamma keksi nostaa ravin. Minun puristaessa satulasta Sacha ylitti oma-aloitteisesti puomit ja kavaletit.
"En mää tiennyt, että sää oot noin itsevarma. Mehän voidaan saman tien siirtyä 120cm", Nicky naureskeli.
Virnistin naiselle ja keräsin ohjat paremmin käsiini. Ohjasin Sachan uudestaan puomien alkuun ja ylitimme ne käynnissä. Kolmannen kerran menimme ravissa, ja Nicky neuvoi minulle kevyen istunnan, jossa istuisin, kun ylitimme puomeja ja kavaletteja. Sain pidettyä itseni hyvin istunnassa, mistä olin iloinen. Nicky sanoi, että voisimme siirtyä kentän toiselle puolelle, jos uskalsin. Minun nyökkäilyjen jälkeen hän totesi vielä, että minä voisin keskittyä enemmän kevyeeseen istuntaan ja kiinnipitoon kuin tamman ohjaamiseen.
Kavalettejen jälkeen minulla oli varma olo, mutta meidän lähestyessä ensimmäistä estettä reippaassa ravissa tiukensin otettani satulankaaresta ja unohdin kevyen istunnan. Sacha ponnisti hyvältä kohtaa ja ennen kuin huomasin, olimme taas maan kamaralla.
"Oliko se niin kamalaa? Seuraavalla kerralla muista kevyt istunta, sillä se helpottaa Sachan hyppäämistä", Nicky neuvoi.
Ohjasin Sachan lyhyelle sivulle ja annoin pohkeita. Sacha nosti rauhallisen laukan, mutta annoin sen laukata. Ensimmäinen este sujui minun osaltani turhan horjuvasti, mutta ohjasin tammaa kohti seuraavaa estettä. Hymy palasi kasvoilleni onnistuneen hypyn jälkeen. Hyppäsimme vielä viimeisen esteen yli, joka oli matala okseri. Hypyn aikana Sacha pidensi itseään, ja jouduin istumaan kevyessä istunnassa pidempään kuin aikaisempien esteiden aikana.
"Vieläkö sää haluat hypätä?" Nicky katsoi minua virnistäen.
"Mikä ettei", virnistin.
Ohjasin Sachan puomien eteen ja ylitimme puomit ja kavaletit ravissa. Lyhyellä sivulla maiskautin, ja Sacha nosti laukan. Hypimme toisen sivun esteiden yli hyvin, ja Nicky taputti meille käsiään. Sacha jatkoi matkaansa keskellä kenttää olevaa estettä kohden. Jäädyin ja Sachan ponnistaessa tipuin taaksepäin satulassa. Avatessani silmät huomasin makaavani maassa ja Nickyn virnistelevän vieressä:
"Prinsessa Ruusunen, takaisin valkoisen hevosen selkään! Ja menee uudestaan!"
Minulla oli kokemusta tippumisesta - ehkä turhankin paljon..., joten minua ei pelottanut nousta uudestaan tamman selkään. Ylitimme puomit ja kavaletit ja ohjasin Sachan varmanoloisena kohti kentän keskellä olevaa estettä. Pääsimme esteen yli, vaikka se ei mennytkään aivan taidokkaasti.
"Hyvä, hyvä! Laitankin sut ratsastamaan Blairilla ja Cillalla rataesteosuuden seuraavissa kenttäratsastuskilpailuissa", Nicky virnisteli. "Tee loppuverkat, pese Sacha hiestä ja siivoa esteet kentältä!"
Olin sanoa jotain naiselle vastaan, mutta toisaalta hän oli minua opettanut ja auttanut, joten en jäänyt jupisemaan.
18.12.2015 Estevalmennus, kirjoittanut Otterley
Nickyn ja Sachan estevalmennusta varten kentän keskelle oli kasattu neljä pystyestettä ristin muotoon. Tarkoitus oli aina hypyn jälkeen ratsastaa voltti ja suoristaa hevonen kunnolla ennen seuraavaa estettä. Harjoitus oli melko haastava, joten pidimme esteet melko matalina ja aloitimmekin hyppäämisen ristikoista, joita korotettiin, kun tehtävä alkoi sujua.
Verryttelyn ratsukko oli saanut tehdä itsenäisesti, joten pääsimme heti valmennuksen alusta pureutumaan tehtävän suoritukseen. Oli ehkä Nickyn onni, että Sachalla oli tänään selvästi laiska päivä. Niinpä laukan temmon hallinnassa ei tullutkaan ongelmia, ja isolla ratsastuskentällä tilaa voltille kääntämiselle olikin melko paljon. Yhtä tärkeää kuin voltilla taipuminen oli myös ennen seuraavaa hyppyä hevosen suoristaminen. Tästä sainkin muistutella Nickya monta kertaa, mutta lopulta ratsukko onnistui ratsastamaan siistit tiet koko tehtävän ajan.
13.12.2015 ERJ:n alaiset tarinakilpailut Pikkulinnun tallilla, kirjoittanut Nicky
Tehtävänanto: Kirjoita tarinan tai runon muodossa kuvaus kilpailupäivästä tai suorituksesta omasta näkökulmastasi. Tekstin pituus max 300 sanaa.
Lastaussilta alas ja hevonen ulos,
nainen kysyi minulta: ”Onko tuo suomenhevonen?”
Katsoessani Sachaa se juoksi jo kukkapenkkiin karaten.
Sanoin naiselle: ”Australialainen se on,
vaikkakin hieman sellainen vallaton.”
Sacha seisoi varusteet päällä,
ja ratsastaja sen selässä ylhäällä.
Tuli meidän vuoro luokassa,
mutta olimme hieman hukassa.
Kentälle kovaa vauhtia kiisimme,
siinä eivät olleet kaikki kriisimme.
Ratsastajan ja hevosen yhteistyö ei oikein pelaa,
ja sen sanottiinkin olevan yhtä sotaa.
Ratsukko muistutti hieman kenguruita,
eikä luokassa ollut samankaltaisia muita.
Vaikka kengurut jäivät kotiin,
kyllä niitä aina matkia sopii.
Esteen yli tai ali,
oli maa valkoinen kuin naali.
Kavio puomiin osuen,
menee ratsukko radalla hieman hosuen.
Mielessä onkin kulta,
ei taida voitto kotiin tulla.
Ratsukko kiitää yli maaliviivan.
Tiputtaa joku maahan nenäliinan.
Kiskaisee nenäliinan mukaansa tuuli,
Sacha sitä möröksi luuli.
Ulos kentältä mentiin yli aidan,
juostiin aina tallin toisen laidan.
Tamma rauhoittuen,
ratsastaja sitä taputtaen.
Radan mentyä huonosti,
mikään ei voinut olla enää kehnosti.
06.12.2015 Voiko tammastaan olla enää yhtään ylpeämpi?, kirjoittanut Nicky
Matkaratsastuskilpailut olivat ohi meidän - minun ja Sachan - kohdalta. Tänään tamma oli ollut toinen 30 kilometrin matkalla ja saanut yhdeksän pistettä. Aloin tutkiskella tamman käymiä kilpailuita ja saamia pisteitä ja tajusin, että Sacha oli kilpailuiden osalta laatuarvosteluvalmis. Ainoat, mitä tammalta enää uupui hyviin pisteisiin, olivat jälkeläisnäyttö, joihin Sacha tarvitsi enää puolet pistemäärästään, päiväkirjasta puuttui pari merkintää sekä tammalle piti tehdä vielä sukuselvitys. Olin äimistynyt, kun huomasin, että tammalla oli matkaratsastuksesta kymmenen hyväksyttyä suoritusta ja pisteitäkin sillä oli 76, kun laatuarvostelussa 75 pisteellä sai siitä osoista täydet.
Sacha vilkaisi minua, kun harjailin sitä ajatuksissani. Tamma oli piristänyt päivää, viimeistä viikkoani tai koko kuukautta oikein kunnolla. Minä olin murehtinut Cramptonin kohtaloa ja suurta lainaa, mikä painoi niskassani. Olin keksinyt, että järjestäisin westernopetustunteja sekä ratsastustunteja tallin pienimmällä hevosilla. Tällä hetkellä kurssit olivat täynnä, josta olin tyytyväinen ja tällä hetkellä Cramptonin tulevaisuus osoitti kohti taivasta. Me selviäisimme vanhasta velasta ja Crampton pysyisi jaloillaan. Saisin taas keskittyä karjaan, aussien kasvatukseen ja hevosten kilpailuttamiseen.
Sacha hörähti tunkien päänsä syliini. Poskelleni vierähti muutama onnenkyynel.
"Miten olisi? Saadaanko me sut raahattua vielä esteratsastuslaatuarvosteluun? Eikä sekin olisi aika makeeta?" katsoin tammaa kysyvästi, joka oli sulkenut silmänsä nauttien siitä, kun rapsutin sitä otsatukan alta.
"Säähän oot ilonen", Alaric hymyili kurkaten Sachan toiselta puolelta.
"Pakkohan sitä on olla, kun on tämmöne tamma", virnistin.
Kiersin Sachan toiselle puolelle ja katsoin Rickiä pitkään silmiin.
"Ja on mulla ahkera työntekijäkin. Pakko olla siitäkin onnellinen", iskin silmää leikilläni nauraen.
"Sää mut pelastit pinteestä. Emmää voi sua pulaan jättää ja Crampton on mun koti. Ei mulla oo muutakaan paikkaa", Rick hymyili vaisusti liikahtaen minua kohti ja sipaisten vaaleat suortuvani korvan taakse.
Jäykistyin enkä saanut silmiäni irti miehen ruskeista silmistä.
"Te ootte Tristan kaa auttanu mua, potkinu perseelle ja nostanut ylös syvältä maasta. Ei Cramptonia pakosta edes olisi enää ilman teitä", totesin miehelle ojentaen käteni sipaisten hänen poskeaan.
Siinä tilanteessa ei voinut enää mitään ja olin miehen kahleissa. Hän veti minut kiinni itseensä ja painoi huulensa huulilleni. Minä olin kiinni, enkä pääsisi enää karkuun. Vastasin miehen suudelmaan ja Rick kietoi kätensä minun ympärilleni pitäen tiukasti kiinni kuin ei päästäisi minua enää koskaan irti. Sacha ei pitänyt asiasta ja se oli huomiota vailla, joten se tunki päänsä meidän väliimme ja puhisi. Minä ja Rick erkanimme nopeasti ja katsoin varpaitani.
"Ehkä minun pitäisi viedä Sacha tarhaan", mumisin napaten tamman äkkiä mukaani.
06.10.2015 Esteiden hyppelyä turhan isoilla vaihteilla, kirjoittanut tilan työntekijä, Lauren (Nicky)
Laukkahevoset olivat pienellä ansaitulla lomallaan, ja minä pääsin tekemään muita hommia vaihtelun vuoksi. Nyt kun olin saanut karsinat ja tarhat siivottua, pystytin muutaman 100cm esteen kentälle ja varustin Sachan. Hoitaminen sujui muuten nopeasti ja hyvin, mutta satulavyötä kiristäessä Sacha päätti pullistella ja vaikeuttaa hommaa. Pari kertaa jo uskoin, että saisin satulavyön kiristettyä tarpeeksi kiristettyä, mutta Sacha vain pullisteli.
Vartin tappelun jälkeen pääsimme kentälle asti, ja nousin sen selkään. Sacha oli tänään levottomalla päällä, eikä se malttanut seistä aloillaan ollenkaan – varsinkin kun yritin kiristää satulavyötä. Hyvä, ettei tamma ampaissut kiitolaukkaan, kun myötäsin ohjia ja maiskautin. Se vilkuili esteitä tarkkaavaisesti ja vilkaisi välillä minuun. Kiersimme uraa muutaman kerran. Tamma alkoi pikkuhiljaa kyllästyä ja se pärski tylsistyneenä. Se yritti painaa hieman ohjille ja nostaa ravin, mutta pidätin sen vauhtia.
Kun olimme hieman tehneet koululiikkeitä, annoin Sachalle laukkapohkeet. Tamma nosti turhan vauhdikkaan laukan ja jouduin pidättelemään sitä. Laukkasimme kierroksen ja pidätin sen vauhdin raviin ohjaten sen ensimmäiselle esteelle. Ensimmäisen esteen yli mentiin korkealta ja vauhdilla. Sachasta näki, kuinka se nautti. Puoliympyränmuotoinen käännös ja seuraavalle esteelle taas päästen yli puhtaasti. Kolmannenkin esteen yli loistaen, vaikka vauhtia oli hieman liikaa. Menimme esteet vielä kertaalleen läpi.
”Sehän oli loistoesitys! Jockeysta on moneksi”, kuulin möreän äänen aidan viereltä.
Käänsin katseeni ja silmäni osuivat Tyson Bervleyhin, naapuritilan omistajaan.
”On sitä paremminkin vedetty ja korkeammalta”, virnistin miehelle.
”Voit opettaa munkin konit lentämään”, Tyson iski silmää.
”Emmää tälläsiä osaa opettaa. Kysy Nickyltä”, nauroin.
”Siitä ollen missä hän muuten on?” Tyson kysyi.
”Ratsastamassa aikoja Maxin kaa. Tulee pian takaisin”, hymyilin.
Ohjasin Sachan uralle ja tein sen kanssa loppuverkat.
”Onks sulla mitään tänä iltana?” Tyson kysyi ohimennen.
”Töitä”, huokaisin syvään.
29.08.2015 Villit maastoestetarinakilpailut Redwoodissa, kirjoittanut Nicky
Tehtävänanto: Mitä tehdä kun tajuat kilpailupaikalla unohtaneesi ratsusi kotiin?
Olin viimein päässyt maaliin ja Leo odotti minua siellä Tristan kanssa huvittuneennäköisenä. Kiiruhdin kaksikon luo ja kysyin Tristalta:
"Onko Sacha jo valmis?"
"Olisikin", Trista yritti virnistää.
"Mitä nyt?" aloin jo olla stressaantunut ja olinhan saanut jo juosta Leon perässä.
"Sacha jäi kotiin. Max soitti ja kysyi, että ajattelitko sää ratsastaa mielikuvitushevosella", Trista totesi.
"ET OLE TOSISSASI?" katsoin naista kauhuissani. "Meillähän alkaa lähtö pian. En mää yksin voi enää uudestaan tuonne juoksemaan."
"Nicky, rauhoitu! Max on tuomassa Sachaa tänne ja hänen pitäisi olla täällä pian", Trista sanoi yrittäen rentouttaa minua.
Nappasin kännykän Tristalta ja näppäilin siihen Maxin numeron soittaen miehelle.
"Oletko kuullut, mitä tarkoittaa nopeasti saapuminen? Sää saat potkut, jos Sacha ei ole täällä kymmenessä minuutissa", sanoin miehelle kylmästi, mutta lopussa minulla ei enää kestänyt pokka ja aloin nauraa kovaa luuriin.
Huomasin, että Max oli lopettanut puhelun ja yritin soittaa hänelle uudestaan. Kun käännähdin ympäri, huomasin hänet ja Sachan. Juoksin miehen luo ja kiitin miestä halaten ja yrittäen sopertaa jotakin.
"Nyt sua odottaa palkankorotus!" nauroin Maxille.
Oli vain miehen onni, että kisapaikka oli näin lähellä tallia. Sacha katseli kiinnostuneena ympärillensä ja se asteli hieman hermostuksissaan sivulle. Olin kiitollinen Tristalle ja Maxille, jotka olivat hoitaneet Sachan paikalle ilman minun käskyjäni. Ja minä pääsin stressaamisen jälkeen kisaamaan tammallani.
30.07.2015 Rekkakaan ei meidän tammaa pelota, kirjoittanut Nicky
Sacha oli Cramptonin ensimmäisiä hevosia ja se kuului minun lempihevosiini - niinhän ne kaikki minun hevoseni. Olin saanut Sachalle varusteet päälle ja hetken tapeltuani Sachan kanssa, mihin reikään asti satulavyötä kiristettäisiin, nousin tamman selkään. Kuinka rakastinkaan westernsatuloita. Ne olivat mukavia istua ja muutenkin enemmän minun makuuni kuin englantilaiset satulat. Sacha pärskähti tylsistyneenä ja lähti oma-aloitteisesti liikkeelle.
"Hei!" sanoin herätessäni äkillisesti ajatuksistani.
Kuljimme tietä pitkin kohti tuttua reittiä kohti. Sacha liikkui levottomasti allani. Pääsimme Cramptonin tieltä isolle tielle ja huomasin kaahaavan rekan. Pysäytin Sachan, joka katsoi minua kummissaan ja tanssi hieman sivulta toiselle. Sekin huomasi rekan ja katsoi sitä uteliaana.
Olin säikähtää, kun rekka tuli meitä kohden tuhatta ja sataa. En tiedä, oliko kuski aivan kunnossa, mutta meillä oli ollut suojelusenkeli mukana, sillä oli hiuskarvan varassa, ettei kuski olisi ajanut ylitsemme. Minä tärisin sokista satulassa ja tuijotin suoraan eteen. Sacha katsoi minua pyytäen lupaa jatkaakseen matkaa. Tuijotin tammaa kummissani hetken. Hyvä, jos se oli edes astunut askeleen taaksepäin, kun rekka kaasutti miltein ylitsemme. Se ei ollut hievahtanutkaan rekkaa. Sacha päätti päättää taas kerran ja lähti liikkeelle ylittäen tien. Avasin portin ja laitoin sen kiinni kädet vielä vähän täristen. Laitumella kehotin Sachaa nostamaan laukan ja se teki kunnon hypyn vaihtaen käynnin laukkaan. Annoin Sachan kiitää ylimäen ylös. Alamäessä pidättelin sen vauhtia pienin välimatkoin. Sacha totteli hyvin ja palasimme toista reittiä takaisin Cramptoniin.