Muistoissamme 8.2.2021
(c) flickr: Pamela (CC BY-NC 2.0)
The horse on the photos and information on the page have nothing in common.
The horse on the photos and information on the page have nothing in common.
Perustietoa
nimi Growling Hippogriff, Hattie
rotu, sukupuoli Australianhevonen, tamma syntynyt, ikä 17.01.2016, 9v säkäkorkeus, väri 156cm, voikko painotus aikaratsastusluokat (western, matka) rekisterinumero VH16-115-0015 omistaja Nicky VRL-14087 kasvattaja Jacey Appleton, Australia tuoja Stubbe |
MERIITIT
Novice Endurance Champion myönnetty 8.2.2021 |
Luonnetta
Hattie on upea voikko, jonka luonne ei ole aivan mitä kaikkein kaunein. Hattien on vaikea luottaa ihmisiin ja se on muutenkin perusluonteeltaan hieman äksymmänpuoleinen. Hattien kanssa pitää tehdä todella paljon töitä maasta käsin, jotta sen luottamuksen saa voitettua. Lopulta kun tammaa saa puolelleen, se ei ole ajamassa ihmistä pois luotaan hammasirvistyksellä. Vaikka sen luottamuksen saa voitettua, Hattie ei kuitenkaan muutu suloiseksi nallekarhuksi. Joskus tamma saa luotetun ihmisensä tuntemaan voittajaksi, sillä se saattaa hörähtää ihmiselleen.
Muiden hevosten kanssa Hattie tulee hyvin toimeen ja se on todellinen laumaeläin. Hattie ei pidä siitä, jos se jätetään yksin tarhaan, vaan se joko pitää viedä ensin tai viedä toisen hevosen kanssa samaan aikaan talliin. Hattie ei ole hankala hevonen taluttaa, vaan se kulkee reippaasti vierellä.
Hoidettavana Hattie seisoo ihan nätisti paikallaan, mutta se ei pidä ollenkaan siitä, että sen naaman edessä pyöritään ja ärsyyntyessään Hattie saattaa käyttää hammaskalustoaan. Tammaa ei tarvitse kuitenkaan pelätä kavioita putsatessa, että saisi muistoksi hampaanjäljet takalistoon. Kunhan vain pysyy tamman pään edestä poissa, se on helppo hoidettava eikä tarvitse pelätä, että Hattie rupeaisi kiukkuiseksi.
Ratsastettavana Hattie on omalla tavallaan temperamenttinen, jonka vuoksi sen selkään ei voi laittaa ketä tahansa. Hattie ei temppuile hyvinä päivinään, mutta huonoina päivinään se saattaa yrittää tehdä mitä huvittaa. Hattien kanssa saakin joskus purra hammasta ihan todella, kun tuntuu, ettei tamma meinaa millään totella. Kunhan tamman huonoina päivinä on tapeltu tarpeeksi siitä, kuka vie, Hattie lopettaa temppuilun ja siitä kuoriutuu nokkela ja nopea hevonen, jolle sopii aikaratsastusluokat kuin turpa päähän. Tamma on parhaimmillaan päästessään vauhtiin ja se kiertää tynnyrit tarkasti barrel racingissa. Toisinaan vauhtia voi olla hieman liikaa ja käännökset ovat liian tiukkoja, jonka seurauksena tynnyrit kaatuvat.
Muiden hevosten kanssa Hattie tulee hyvin toimeen ja se on todellinen laumaeläin. Hattie ei pidä siitä, jos se jätetään yksin tarhaan, vaan se joko pitää viedä ensin tai viedä toisen hevosen kanssa samaan aikaan talliin. Hattie ei ole hankala hevonen taluttaa, vaan se kulkee reippaasti vierellä.
Hoidettavana Hattie seisoo ihan nätisti paikallaan, mutta se ei pidä ollenkaan siitä, että sen naaman edessä pyöritään ja ärsyyntyessään Hattie saattaa käyttää hammaskalustoaan. Tammaa ei tarvitse kuitenkaan pelätä kavioita putsatessa, että saisi muistoksi hampaanjäljet takalistoon. Kunhan vain pysyy tamman pään edestä poissa, se on helppo hoidettava eikä tarvitse pelätä, että Hattie rupeaisi kiukkuiseksi.
Ratsastettavana Hattie on omalla tavallaan temperamenttinen, jonka vuoksi sen selkään ei voi laittaa ketä tahansa. Hattie ei temppuile hyvinä päivinään, mutta huonoina päivinään se saattaa yrittää tehdä mitä huvittaa. Hattien kanssa saakin joskus purra hammasta ihan todella, kun tuntuu, ettei tamma meinaa millään totella. Kunhan tamman huonoina päivinä on tapeltu tarpeeksi siitä, kuka vie, Hattie lopettaa temppuilun ja siitä kuoriutuu nokkela ja nopea hevonen, jolle sopii aikaratsastusluokat kuin turpa päähän. Tamma on parhaimmillaan päästessään vauhtiin ja se kiertää tynnyrit tarkasti barrel racingissa. Toisinaan vauhtia voi olla hieman liikaa ja käännökset ovat liian tiukkoja, jonka seurauksena tynnyrit kaatuvat.
Sukulaiset
i. Underwordl evm, austr, rnvkk, 154cm e. Growling Tiger evm, austr, vrt, 160cm |
ii. Odenko Undercover
evm, austr, vkk, 151cm ie. Raynor Shot And Run evm, austr, trn, 155cm ei. Growling Lion evm, austr, mkm, 160cm ee. Thecla evm, austr, rt, 159cm |
iii. Staples Underdown
iie. Vanishree iei. Raynor Shotgun iee. Raynor Run To The Moon eii. Liquorice's Jollip eie. Kilmarvin eei. Roughsedge eee. Tianna |
Jälkeläiset
20.09.2016 o. Crampton Buckbeak (i. Cheesley BUD)
27.11.2016 o. Crampton Zahnow (i. Zickerick Hot Rod WE!)
14.01.2017 t. Crampton Harley (i. Jungle Mumble)
01.01.2018 t. Crampton L. Thestral (i. Lachalan)
02.11.2020 t. Crampton Breezescreech (i. Curmayen Kimba)
20.09.2016 o. Crampton Buckbeak (i. Cheesley BUD)
27.11.2016 o. Crampton Zahnow (i. Zickerick Hot Rod WE!)
14.01.2017 t. Crampton Harley (i. Jungle Mumble)
01.01.2018 t. Crampton L. Thestral (i. Lachalan)
02.11.2020 t. Crampton Breezescreech (i. Curmayen Kimba)
Kilpailut
Näyttelymenestys
31.12.2016 Veeran yksityistalli, söpikset - 1/5 [1]
[1] "Ensimmäisenä kiinnitin huomioni tamman kokoon, niin pieni mutta hyvin suhteellinen. Nuori voikko teki todellisen vaikutuksen räikeällä olemuksellaan, tuo ei selvästi ollut se helpoin polle joka tallista löytyy. Omistaja tehnyt varmasti töitä hevosen kanssa, hienoa!"
31.12.2016 Veeran yksityistalli, söpikset - 1/5 [1]
[1] "Ensimmäisenä kiinnitin huomioni tamman kokoon, niin pieni mutta hyvin suhteellinen. Nuori voikko teki todellisen vaikutuksen räikeällä olemuksellaan, tuo ei selvästi ollut se helpoin polle joka tallista löytyy. Omistaja tehnyt varmasti töitä hevosen kanssa, hienoa!"
Westernratsastusjaoksen alaiset sijoitukset (37 sij.)
30.04.2017 Riverrock Ranch - CUP, barrel racing, 5/42 31.03.2017 Riverrock Ranch - CUP, barrel racing, 1/26 06.11.2016 Riverrock Ranch - CUP, halter horsemanship, 2/33 07.05.2020 Mustang - pole bending, 7/60 03.06.2020 Mustang - barrel racing, 5/60 10.10.2017 Mustang - keyhole race, 2/22 08.10.2017 Mustang - keyhole race, 4/22 07.10.2017 Mustang - barrel racing, 2/22 03.10.2017 Mustang - keyhole race, 2/22 30.05.2017 Züruck - barrel racing, 2/45 29.05.2017 Züruck - barrel racing, 4/45 28.05.2017 Züruck - barrel racing, 1/45 27.05.2017 Züruck - barrel racing, 2/45 23.05.2017 Züruck - barrel racing, 2/45 18.05.2017 Züruck - barrel racing, 3/45 17.05.2017 Züruck - barrel racing, 5/45 17.05.2017 Züruck - barrel racing, 2/45 16.05.2017 Riverrock Ranch - barrel racing, 7/49 16.05.2017 Riverrock Ranch - halter, 3/46 15.05.2017 Züruck - barrel racing, 5/45 14.05.2017 Züruck - barrel racing, 5/45 14.05.2017 Riverrock Ranch - halter, 6/46 13.05.2017 Züruck - barrel racing, 3/45 30.03.2017 Delmenhorst - keyhole race, 3/80 29.03.2017 Delmenhorst - barrel racing, 2/86 22.03.2017 Delmenhorst - keyhole race, 1/80 21.03.2017 Delmenhorst - barrel racing, 1/86 15.01.2017 Oakhill - pole bending, 1/30 15.01.2017 Oakhill - barrel racing, 5/30 13.01.2017 Oakhill - pole bending, 1/30 10.01.2017 Oakhill - pole bending, 4/30 19.12.2016 Aldatha Farms - pole bending, 2/26 10.11.2016 Mustang - keyhole race, 5/29 09.11.2016 Mustang - pole bending, 1/29 08.11.2016 Mustang - keyhole race, 3/29 06.11.2016 Mustang - keyhole race, 1/29 03.11.2016 Mustang - pole bending, 2/29 |
Matkaratsastusjaoksen alaiset kilpailut (151p)
19.12.2020 Yorca - 50km, 8/9, 3p 12.12.2020 Yorca - 30km, 21/26, 1p 30.11.2020 VMRJ-Cup - 80km, 1/24, 20p 21.11.2020 Yorca - 30km, 6/25, 5p 19.11.2020 Crampton - 80km, 11/22, 1p 14.11.2020 Yorca - 30km, 12/28, 1p 06.11.2020 Yorca Warmbloods - 50km, 10/13, 1p 02.11.2020 Crampton - 50km, 6/7, 1p 31.10.2020 Yorca Warmbloods - 30km, 13/18, 1p 24.10.2020 Yorca Warmbloods - 15km, 11/19, 1p 20.10.2020 Ionic - 30km, 12/15, 1p 11.10.2020 Sîr Angren - 50km, 24/24, 1p 05.10.2020 Ionic - 50km, 3/19, 8p 04.10.2020 Crampton - CUP, 50km, hyl 31.08.2020 Kadon kartano - 30km, 2/10, 9p 27.08.2020 Kadon kartano - 30km, 8/10, 3p 23.08.2020 Kadon kartano - 30km, 8/10, 3p 19.08.2020 Kadon kartano - 30km, hyl 17.08.2020 Crampton - 80km, 7/12, 4p 15.08.2020 Kadon kartano - 30km, 1/10, 10p 30.07.2020 Crampton - CUP, 80km, 3/9, 16p 16.07.2020 Crampton - 30km, 10/15, 1p 15.07.2020 Crampton - 30km, 9/15, 2p 14.07.2020 Crampton - 30km, 6/15, 5p 12.07.2020 Crystal Grove - 30km, 2/6, 4p 30.05.2020 Kadon kartano - 50km, 2/13, 9p 27.05.2020 Kadon kartano - 50km, 6/13, 4p 25.05.2020 Crampton - CUP, 120km, hyl 24.05.2020 Kadon kartano - 50km, hyl 23.05.2020 Cavil - 50km, 2/8, 4p 21.05.2020 Kadon kartano - 50km, 7/13, 4p 18.05.2020 Kadon kartano - 50km, 8/13, 3p 13.05.2020 Crampton Stock Horses - 30km, 6/21, 5p 12.05.2020 Crampton Stock Horses - 30km, 21/21, 1p 11.05.2020 Crampton Stock Horses - 30km, 15/21, 1p 10.05.2020 Crampton Stock Horses - 30km, 1/21, 10p 09.05.2020 Crampton Stock Horses - 30km, 8/21, 3p 18.10.2016 Crampton - 15km, hyl 17.10.2016 Crampton - 15km, hyl 30.09.2016 Minnin yksityiset - CUP, 15km, 9/22, 4p |
Päiväkirja
03.12.2016 Westernalkeistunnilla Piilovuoressa, kirjoittanut Nicky
Hattie pureskeli kuolaimiaan levottomana ja katsoi ympärillään kiinnostuneena. Ympäriinsä oli paljon erilaisia hevosia, jotka erosivat huomattavasti Cramptonin hevosista. Vilkaisin kelloa ja totesin Hattielle, että oli meidän aikamme lähteä kenttää kohtin. Kohta alkaisi westernin alkeistunti, jolle olin ilmoittanut Hattien mukaan. Maa oli valkoinen lumesta ja Australian aurinkoon tottuneelle Hattielle lumi oli ollut aluksi suuri järkytys. Pikkuhiljaa voikko tamma tottui lumeen ja meidän päästessämme kentälle se ei enää häiriintynyt siitä, että sen kaviot upposivat valkoiseen maahan.
Aluksi tehtiin maastakäsittelyharjoitus, jotka kuulostivat ihan hyvältä Hattien osalta. Minuun tamma oli jo tottunut eikä vilautellut minulle enää hammaskalustoaan. Aina kuitenkin oli parempi pelata sen kanssa varman päälle. Hattie hieman luimi haukottelevalle valkoiselle ruunalle ja liinaharjaiselle haflingerille. Minusta tuntui kuitenkin, että se olisi halunnut tutustua uusiin heppakavereihin, mutta oudot ihmiset ympärillä hieman järkyttivät tammaa. Tämä oli miltein mitä mahtavinta siedätyshoitoa tammalle, sillä se oli hieman epäilevä uusien ihmisten ja jonkin verran myös hevosten suhteen. Taru ohjeisti meitä heiluttaumaan ohjaa sivusuunnassa tarkoituksena saada hevonen peruuttamaan edes yksi askel. Hattie peruutti saman tien pari askelta minun hieman heilautettua ohjaa. Oli myös toinenkin tapa saada hevonen peruuttamaan: ohjan pään heilauttaminen alakautta hevosta kohti. Tässäkään ei ollut mitään ongelmaa Hattien kanssa, vaan se peruutti saman tien. Oli kyllä pakko myöntää, että Derek oli tehnyt hyvin töitä tamman kanssa maastakäsin.
Seuraavaksi tehtävänä oli tarkoitus oli kävellä tai hölkätä ympäriinsä kenttää ja pysähtyessä hevosen oli myös tarkoitus pysähtyä samantien. Minun ei tarvinnut edes maiskuttaa, kun Hattie lähti kävelemään vierelläni. Tamma oli aika vauhdikkaalla päällä ja vauhti koveni pian hölkäksi. Sain kuitenkin pidettyä tamman vierelläni eikä tullut tilannetta, että olisin pelännyt tamman karkaavan käsistä.
"Hattiellä taitaakin olla melko vauhdikas päivä", Taru virnisti meille Hattien ottaessa pari laukka-askelta.
Naurahdin ja pysähdyin katsoen Hattien reaktion. Hattie oli minusta hieman jäljessä ja pysähtyi askeleen myöhemmin. Lähdimme uudestaan liikkeelle ja tällä kertaa pysähdys onnistui pilkulleen. Kehuin Hattieta innoissani. Odotin jo, mitä kaikkea tammasta voisi kuoriutua.
Maastakäsinharjoitteluista siirryttiin seuraavaksi satulan kyytiin. Minulla oli aluksi vaikeuksia kiivetä Hattien selkään, sillä tamma ei malttanut millään seistä paikoillaan. Päästyäni satulaan yritin istua siellä mahdollisimman rentona Tarun ohjeiden mukaan. Hattie astui välillä sivulle, mutta malttoi kuitenkin olla mahdollisimman paikallaan. Naksautin kerran kielelläni, ja Hattie lähti saman tien käynnissä liikkeelle. Naksauttaessani kieltä kaksi kertaa Hattie jatkoi hieman hölmistyneenä ýrittäessäni saada tammaa nostamaan ravin. Toistaessani naksutuksen hieman selvemmin Hattie ymmärsi, mitä halusin. Kuljimme aluksi Tarun kutsumassa jogissa, että saimme uralle edessämme tilaa voidaksemme laukata. Maiskautin ja Hattie nosti laukan. Hattien laukka oli aluksi turhan nopea, mutta nojasin satulassa taaksepäin ja tamman vauhti hidastui. Kokeilimme myös kääntymistä. Aluksi Hattie ei ymmärtänyt, mitä halusin, kun painoin oikealla jalalla. Tarun neuvojen mukaan käytin oikeaa ohjaa myös apuna ja sain Hattien kääntymään vasemmalle. Kääntymisten jälkeen kokeiltiin pysähtymistä - tällä kertaa vain selästä käsin. Tilanne tuntui aluksi hieman hauskalta, kun kaikki hokivat 'whoata' pysäyttääkseen hevosensa. Hattie oli näissäkin jutuissa hyvä, mutta tällä kertaa minä mokasin ja myötäsin liian aikaisin, mikä sekoitti hieman tammaa.
Pääsimme vielä kokeilemaan yhden ohjan pysähdystä. Taru selitti meille, kuinka se tapahtui. Hattie oli hämillään, kun vedin toisesta ohjasta, ja se alkoi pyöriä ympyrää.
"Tämä taisi olla Hattielle vielä vähän vieraampi asia, mutta se ei haittaa, muistat vain myödätä heti kun Hattie pysähtyy ja myötää niin se ymmärtää mitä haluat",
Taru sanoi minulle.
Nyökkäsin takaisin ja naksautin kielelläni, jotta saisin Hattien kulkemaan käynnissä eteenpäin. Pysäytin tamman uudestaan vetämällä toisesta ohjasta. Tällä kertaa ei ruvettu tekemään piruetteja, mutta en kuitenkaan ollut vielä täysin tyytyväinen, sillä Hattie liikkui muutaman askeleen vetämääni suuntaan. Parin toiston jälkeen yhden ohjan pysähdykset alkoivat onnistua ja taputin innoissani Hattieta kaulalle. Vielä tunnin viimeisenä juttuna menimme jokainen yksitellen pääty-ympyrälle kokeilemaan joogia ja nostamaan laukkaa. Ensin olivat vuorossa Cherry ja Rufus sekä heidän jälkeen Emmalotta ja Jörri. Heillä sujui hyvin, ja viimeisinä pääsimme Tarun tarkan silmän alle Hattien kanssa.
"Nyt kun Hattiellä on noin meno päällä, eikä se kuuntele pohjetta, voit vetää hieman myös ohjasta. Noin, nyt se hidasti hieman. Hattie on vielä niin nuori, että sen ei tarvitse koota kovin paljon, joten tuokin riittää oikein hyvin", Taru selitti minulle, kun Hattie kokosi hieman itseään hidastuksen aikana.
Laukannosto sujui hyvin, vaikkakin Hattiella oli hieman liikaa vauhtia kuten aina. Sain pidätettyä tammaa ja toinen ympyrä meni laukassa huomattavasti hillitymmin. Lopuksi oli vielä loppukäynnit ja kuljimme uralla pitkillä ohjilla. Minun oli pakko myöntää kokeenenakin westernratsastajana ja useilla westernratsuilla ratsastaneena, että minunkaan osalta westernalkeistunti ei ollut ollut huonompi juttu, sillä opin uusia sanoja ja joitakin uusia asioita tai erilaisia tyylejä westerniin liittyen. Hattiekin oli rentoutunut huomattavasti siihen verrattuna, mitä se oli ollut tunnin alussa.
Hattie pureskeli kuolaimiaan levottomana ja katsoi ympärillään kiinnostuneena. Ympäriinsä oli paljon erilaisia hevosia, jotka erosivat huomattavasti Cramptonin hevosista. Vilkaisin kelloa ja totesin Hattielle, että oli meidän aikamme lähteä kenttää kohtin. Kohta alkaisi westernin alkeistunti, jolle olin ilmoittanut Hattien mukaan. Maa oli valkoinen lumesta ja Australian aurinkoon tottuneelle Hattielle lumi oli ollut aluksi suuri järkytys. Pikkuhiljaa voikko tamma tottui lumeen ja meidän päästessämme kentälle se ei enää häiriintynyt siitä, että sen kaviot upposivat valkoiseen maahan.
Aluksi tehtiin maastakäsittelyharjoitus, jotka kuulostivat ihan hyvältä Hattien osalta. Minuun tamma oli jo tottunut eikä vilautellut minulle enää hammaskalustoaan. Aina kuitenkin oli parempi pelata sen kanssa varman päälle. Hattie hieman luimi haukottelevalle valkoiselle ruunalle ja liinaharjaiselle haflingerille. Minusta tuntui kuitenkin, että se olisi halunnut tutustua uusiin heppakavereihin, mutta oudot ihmiset ympärillä hieman järkyttivät tammaa. Tämä oli miltein mitä mahtavinta siedätyshoitoa tammalle, sillä se oli hieman epäilevä uusien ihmisten ja jonkin verran myös hevosten suhteen. Taru ohjeisti meitä heiluttaumaan ohjaa sivusuunnassa tarkoituksena saada hevonen peruuttamaan edes yksi askel. Hattie peruutti saman tien pari askelta minun hieman heilautettua ohjaa. Oli myös toinenkin tapa saada hevonen peruuttamaan: ohjan pään heilauttaminen alakautta hevosta kohti. Tässäkään ei ollut mitään ongelmaa Hattien kanssa, vaan se peruutti saman tien. Oli kyllä pakko myöntää, että Derek oli tehnyt hyvin töitä tamman kanssa maastakäsin.
Seuraavaksi tehtävänä oli tarkoitus oli kävellä tai hölkätä ympäriinsä kenttää ja pysähtyessä hevosen oli myös tarkoitus pysähtyä samantien. Minun ei tarvinnut edes maiskuttaa, kun Hattie lähti kävelemään vierelläni. Tamma oli aika vauhdikkaalla päällä ja vauhti koveni pian hölkäksi. Sain kuitenkin pidettyä tamman vierelläni eikä tullut tilannetta, että olisin pelännyt tamman karkaavan käsistä.
"Hattiellä taitaakin olla melko vauhdikas päivä", Taru virnisti meille Hattien ottaessa pari laukka-askelta.
Naurahdin ja pysähdyin katsoen Hattien reaktion. Hattie oli minusta hieman jäljessä ja pysähtyi askeleen myöhemmin. Lähdimme uudestaan liikkeelle ja tällä kertaa pysähdys onnistui pilkulleen. Kehuin Hattieta innoissani. Odotin jo, mitä kaikkea tammasta voisi kuoriutua.
Maastakäsinharjoitteluista siirryttiin seuraavaksi satulan kyytiin. Minulla oli aluksi vaikeuksia kiivetä Hattien selkään, sillä tamma ei malttanut millään seistä paikoillaan. Päästyäni satulaan yritin istua siellä mahdollisimman rentona Tarun ohjeiden mukaan. Hattie astui välillä sivulle, mutta malttoi kuitenkin olla mahdollisimman paikallaan. Naksautin kerran kielelläni, ja Hattie lähti saman tien käynnissä liikkeelle. Naksauttaessani kieltä kaksi kertaa Hattie jatkoi hieman hölmistyneenä ýrittäessäni saada tammaa nostamaan ravin. Toistaessani naksutuksen hieman selvemmin Hattie ymmärsi, mitä halusin. Kuljimme aluksi Tarun kutsumassa jogissa, että saimme uralle edessämme tilaa voidaksemme laukata. Maiskautin ja Hattie nosti laukan. Hattien laukka oli aluksi turhan nopea, mutta nojasin satulassa taaksepäin ja tamman vauhti hidastui. Kokeilimme myös kääntymistä. Aluksi Hattie ei ymmärtänyt, mitä halusin, kun painoin oikealla jalalla. Tarun neuvojen mukaan käytin oikeaa ohjaa myös apuna ja sain Hattien kääntymään vasemmalle. Kääntymisten jälkeen kokeiltiin pysähtymistä - tällä kertaa vain selästä käsin. Tilanne tuntui aluksi hieman hauskalta, kun kaikki hokivat 'whoata' pysäyttääkseen hevosensa. Hattie oli näissäkin jutuissa hyvä, mutta tällä kertaa minä mokasin ja myötäsin liian aikaisin, mikä sekoitti hieman tammaa.
Pääsimme vielä kokeilemaan yhden ohjan pysähdystä. Taru selitti meille, kuinka se tapahtui. Hattie oli hämillään, kun vedin toisesta ohjasta, ja se alkoi pyöriä ympyrää.
"Tämä taisi olla Hattielle vielä vähän vieraampi asia, mutta se ei haittaa, muistat vain myödätä heti kun Hattie pysähtyy ja myötää niin se ymmärtää mitä haluat",
Taru sanoi minulle.
Nyökkäsin takaisin ja naksautin kielelläni, jotta saisin Hattien kulkemaan käynnissä eteenpäin. Pysäytin tamman uudestaan vetämällä toisesta ohjasta. Tällä kertaa ei ruvettu tekemään piruetteja, mutta en kuitenkaan ollut vielä täysin tyytyväinen, sillä Hattie liikkui muutaman askeleen vetämääni suuntaan. Parin toiston jälkeen yhden ohjan pysähdykset alkoivat onnistua ja taputin innoissani Hattieta kaulalle. Vielä tunnin viimeisenä juttuna menimme jokainen yksitellen pääty-ympyrälle kokeilemaan joogia ja nostamaan laukkaa. Ensin olivat vuorossa Cherry ja Rufus sekä heidän jälkeen Emmalotta ja Jörri. Heillä sujui hyvin, ja viimeisinä pääsimme Tarun tarkan silmän alle Hattien kanssa.
"Nyt kun Hattiellä on noin meno päällä, eikä se kuuntele pohjetta, voit vetää hieman myös ohjasta. Noin, nyt se hidasti hieman. Hattie on vielä niin nuori, että sen ei tarvitse koota kovin paljon, joten tuokin riittää oikein hyvin", Taru selitti minulle, kun Hattie kokosi hieman itseään hidastuksen aikana.
Laukannosto sujui hyvin, vaikkakin Hattiella oli hieman liikaa vauhtia kuten aina. Sain pidätettyä tammaa ja toinen ympyrä meni laukassa huomattavasti hillitymmin. Lopuksi oli vielä loppukäynnit ja kuljimme uralla pitkillä ohjilla. Minun oli pakko myöntää kokeenenakin westernratsastajana ja useilla westernratsuilla ratsastaneena, että minunkaan osalta westernalkeistunti ei ollut ollut huonompi juttu, sillä opin uusia sanoja ja joitakin uusia asioita tai erilaisia tyylejä westerniin liittyen. Hattiekin oli rentoutunut huomattavasti siihen verrattuna, mitä se oli ollut tunnin alussa.